Free! Starting Days perustuu alkuperäiseen High Speed! tarinaan enemmän kuin animen kaksi tuotantokautta eli elokuvassa seurataan Makoton ja Harun ylä-aste aikaa. Joukkoon saadaan mukaan uusia joukkue-kavereita ja nähdään totta kai tuttujakin naamoja.
Olin varma siitä mitä oli tulossa ja periaatteessa olin myös oikeassa, mutta en sillä tavalla kuin luulin.
Huolimatta siitä kuinka ennalta-arvattavia hahmot olivat, niin tykästyin niihin uskomattan paljon. Asahi, Makoto, Haru ja Ikuya muodostivat sympaattisen joukon ja sivuhahmotkin tuntuivat oikeasti sopivan juoneen mukaan. Jopa animestakin tuttu Kisumi ei ollut ollenkaan niin irrallisen oloinen hahmo kuin animessa. Yllätyksenä tuli myös se, että huomasin oikeasti pitäväni Makotosta, kun taas animessa en ole hahmosta ikinä välittänyt. Päähenkilöt toimivat hyvin yhdessä ja heidän joukkonsa oli yhtenäinen. Joudun tunnustamaan, että tätä nelikkoa olisin katsellut mielummin kaksi kautta kuin kaikkia animen hahmoja yhteensä.
Ikuya vaikutti aluksi perus-tsunderelta, mutta hänestä syntyikin hyvin hellyyttävä hahmo, joka kamppaili yksinäisyytensä kanssa. Kohtaukset, jossa Ikuya yritti kaikkensa ollakseen niin kuin Haru, olivat niitä suloisimpia.
Asahi taas oli äänekäs ja itsevarma tehopakkaus, joka kuitenkin näytti elokuvan aikana heikot puolensa. Hahmo oli minusta myös oikeasti hauska, toisin kuin vaikka Free!:n Momotarou.
Draamaa ei elokuvasta puutu, kun hahmot kamppailevat motivaationsa ja kommunikaatio-ongelmiensa kanssa. Osa tästä tuntuukin vähän pakotetulta ja ylidramaattiselta. Ongelmat saadaan onneksi ratkaistua yllättävän helposti eli muiden ihmisten tuella ja heikkouksien sekä pelkojen kohtaamisella. Monta kertaa huomasin elokuvassa sen positiivisen seikan mikä animesta turhauttavan usein puuttui: hahmot saivat uutta näkökulmaa ongelmiinsa ja tajusivat, että ehkä ne eivät olleetkaan ongelmia alunperinkään. Esimerkiksi Harun epävarmuus viestiuintia kohtaan sai uuden merkityksen Asahin todetessa, että uusien joukkuetovereiden ei kuulukaan korvata vanhoja eikä hyviä muistoja tarvitse ajatella surulla ja negatiivisessa valossa, vaikka entiset ystävyyssuhteet olisivatkin päättyneet.
Jos jättää elokuvan ja animen vertailun sikseen, niin täytyy kysyä pysyykö Starting Days hyvin pystyssä omillaan. Vastaukseni on, että kyllä, se kantaa itsensä hyvin. Animaatio on uskomattoman kaunista niin kuin Kyoanilta saattoi odottaa ja pienestä juonen haparoinnista huolimatta alle pari tuntisen viettää elokuvan kanssa mielellään. Elokuvan pääpistesteestä puhuttaessa uinti on valitettavan heikoilla, sillä show:n varastaa ystävyys ja toisten ymmärtäminen. Sanomana kuitenkin on, että vaikka kuinka rakastaisit jotakin lajia, on sitä aina hauskempaa harrastaa jonkun kanssa.
+ yllättävän sympaattiset hahmot
+ uskomattoman kaunis animaatio
+ kypsä juonen kuljetus
- uinti jää hieman taka-alalle
- ajoittainen ylidramaattisuus
